Joulut on vietetty ja nyt rytmiä kehiin!

Tulipahan taas syötyä, mutta hyvää oli. Sain joululahjaksi kaikkea tarpeellista ja hyödyllistä. Pukki oli ollut kuulolla kun yhdestä paketista kuoriutui Omronin kehonkoostumusmittari, aijai. Tilasto- ja mittari friikille uusi vekotin mittailla ja tutkiskella. En nyt muista ihan tarkkoja arvoja mitä itseltäni mittailin, mutta jotenkuten näin: Paino 84,3, rasvaprosentti ~18%, luustolihasmäärä ~38%, sisäelinten rasvat 6(mikäköhän tämä mittayksikkö onkaan?). Kahden kuukauden treenitauolla tuollaiset. Todella mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan arvot huitelee kun saa joitain kuukausia kunnon harjoituksia alle. :D

Olokin keuhkoissa ja hengitellessä on sen verran ok että aloitan tällä viikolla treenaamaan taas ihan ohjelman kanssa. Ihan kaikki oireet eivät ole tosin kaikonneet. Ihme juttu tämä kyllä ja näin kauan kestänyt.
Lähtölaukaus on siis rauhallinen ja määrät nousee vasta tammikuun jälkeen, jos sittenkään. :)

Viime viikolla poljeskelin treinerillä autotallissa kolme kertaa 45min ihan perussykkeillä ja kävin myös kerran kokeilemassa hiihtoa Laajavuoressa. Meno oli ladulla kauheaa ja taukoja tuli 40min suksimisen aikana pidettyä useampikin. Kovasti se hengityksen päälle otti. Helpotusta on tiedossa sitten kun saa taas tekniikan edes jotenkuten siedettävälle tasolle. Hissukseen hiihtäminen on todella vaikeaa. Tempo ja vauhti lipsahtaa niin helposti liian kovaksi. Menon huomaa vasta sitten kun ei enää henki kulje ja sydän hakkaa kuin viimeistä päivää.
Tänään siis töiden jälkeen suksimaan, huomenna suksitaan lisää ja sitä rataa siitä sitten eteenpäin. Jeee!

Viikko 51 ja pientä alkua :)

Vaikka hengenahdistusta ja tuntumaa keuhkoissa vielä on, aloittelin hissukseen liikkumisen männä viikolla. Pakkasta ulkona oli sen verran ettei sinne ollut asiaa eikä ole vielä tälläkään viikolla. Ennusteen lupaavat tällekin reilua pakkasta ja hienoista lumen tuloa.
Suuntana oli siis autotalli jossa puuhailin kolme 30min ja yhden 45min kevyet fillari treenit. Mentiin siis todella matalilla tehoilla. Joka tapauksessa oli mukavaa. Kotona jumppailin lisäksi viitenä iltana kevyesti vatsoja, punnerruksia, leuanvetoja, selkää, pohkeita ja yhden jalan kyykkyjä.
Jotain on tehtävä ettei lihasmassa ihan kokonaan katoa. Tässä on kuitenkin mennyt pari kuukautta möllöttelyn merkeissä.

Tällä viikolla suunnitelma suurin piirtein samanmoinen, kevyttä fillarointia autotallissa ja lihaskuntoa olohuoneessa. :) Jouluna tottakai saatetaan vatsa turvoksiin ja suoli sekaisin.

Paino hommat on pysyneet hallussa, itseasiassa kilo lähtenyt veke. Luulenma että tuo kilo on kotoisin reisistä ja pohkeista, joka sinällään on hieman kurjaa. :(

"Huononäköisen" sairaala keikka.

Kävin eilen viettämässä aikaa sairaalassa. Työterveyteen menin valittamaan oloa joka ei sitten kuitenkaan muuttunut oikeastaan millään muotoa paremmaksi. Lääkäri passitti ensiapupolille sydänlihastulehdus epäiltynä. Sinne siis.
Keuhkokuvat, neljä verikoetta, sydänfilmi ja jatkuva seuranta noin kuusi tuntia. Eivät antaneet edes itse kävellä kuviin saati vessaan. Vaivautuneena pötköttelin pedillä, hoitaja työnsi pelipaikalle ja sieltä takaisin. vessaan sain saattajan. Tulin sairaalaan kuitenkin lähes suoraan töistä ja olo oli keuhkoja lukuunottamatta erinomainen.
Rinnasta, ranteista, nilkoista ja käsivarresta lähti johtoja niin että työkaverin sanoja lainatakseni "olo oli kuin ameriikkalaisen auton virranjakajalla".

Kuuden tunnin odottelun päätteeksi lääkäri tuli kertomaan ilouutisen. Ei sydänlihaksen tulehdusta, keuhkoveritulppaa ja keuhkotkin näyttivät puhtailta. Ainoa mikä nyt mietityttää on et mikä ukossa on vikana kun ei vikaa löydy. Lekuri ja äiti heitti kyllä ilmaan ajatuksen mahdollisesta astmasta. Tutkitutetaan siis lisää.

Näöntarkastuksessakin kävin. Tuomio: silmälasit olis ihan tarpeelliset. Eipä siis muuta kuin muutos viisaamman näköiseksi alkakoon.

Valoa näkyvissä

Nyt 10 päivää abtibioottikuuria takana ja askel parempaan oloon on tapahtunut.
Viikolla oli jo hiukan epätoivoinen fiilis kun olo tuntui vain pahenevan, mut eilen ja tänään jo selvästi parempi.
Eilen ja tänään kävin myös pienillä kävelylläkin, ai että oli mahtavaa olla ulkona.
Tuleva talvi saa kaiken näyttämään niin kauniilta. :)
Ylämäissä huomasi kyllä vielä oireita, heti kun syke hiukankin nousee ja hengästyttää normaalia enemmän niin hengitys muuttuu hankalaksi ja keuhkoihin rupeaa sattumaan. Eli ei todellakaan vielä mitään oikeaa kykene tekemään.
Haaveena on että ensi viikon jälkeen olisi mahdollisuus oikein kevyesti aloittaa treenaaminen. Saapi nähdä onnaako ihmislasta.

On muuten ihan sairaan hankalaa hoitaa toipilaana ravintopuoli kunnolla. Nyt kun ei voi liikkua niin ei luonnollisesti voi syödäkään samaan malliin kuin normaalisti. Tarkkaan saa laskea ja suunnitella, että pääsisi mahd. pienellä lihaskadolla.